Outo vieras

Olisiko tämä ruskohukankorento? "Pituus: 40-48 mm.

Kuten lajin tieteellinen nimi kertoo (quadrimaculata = nelitäpläinen), on ruskohukankorennon helpoin tuntomerkki sen siipien täplät. Kussakin siivessä on kaksi mustaa täplää, siiven keskiosan siipisolmun (nodus) ja siipitäplän (pterostigma) kohdalla. Takasiiven tyvellä on tumma laikku.

Siiven etureunan ja takaruumiin väritys muuttuu harmahtavammaksi yksilöiden vanhetessa. Siiven etureuna ja takaruumis ovat kirkkaamman värisiä nuorilla yksilöillä. -- Ruskohukankorento viihtyy lähes kaikissa Suomen vesistöissä, merenlahdista järvien rannoille. Lajia tavataan myös virtavesien ääreltä, mutta tyypillisesti laji esiintyy runsaimmillaan runsaskasvuisten lampien ja lahtien äärellä." (Korentowiki) Tuo korento ei kuitenkaan ollut lähelläkään vettä, vaan ihan omalla pihalla, jossa ei ole lampea, suihkulähdettä tai edes ojaa, jossa olisi vettä. Eikä naapureillakaan ole mitään lammikoita omilla pihoillaan - tai yhdeltä pihalta kyllä löytyy uima-allas, mutta ei kai se vedä korentoja puoleensa?

Lyhyt matka Keski-Suomeen

Kauhea homma saada tämä postaus julkaistua, koko ajan oli mukamas liikaa tunnisteita!

 Kävin Keski-Suomessa. Menomatkalla oli kaunis auringonpaistenen sää... ainakin melkein.

Punarinta, peippo ja talitiainen näyttäytyivät usein.

Sinitiainenkin kävi näyttäytymässä.

Ja ampiaisia tuli sisälle avoimesti ikkunasta. Miksi ne eivät osaa mennä ulos samaa reittiä kuin tulivat sisälle?

Läheisellä pellolla oli pari kalalokkia.

Oravakin huomasi kannon päälle silputun korpun.

 Harakoitakin näkyi jonkun verran.

Ja valkoisia perhosia.

 Undulaatti ja mysteerihyönteinen puutarhakaupalta.

 Käytiin tutun luona katsomassa lehmiä.

Samassa paikassa oli myös haarapääskyjä ja varpusia.

Epäonnistunt metsäretki laavulle, jota ei löytynyt...

Hirven jälkiä näkyi paljon.

Samoin perhosia.

Tässä piti olla silta.

Parissa kohdassa polku oli kasvanut umpeen.

Muutamassa puussa kasvoi naavaa.

Joki löytyi (tai ainakin joku sen sivuhaaroista).

 Samoin löytyi myös pari läjää teerenpaskaa (myös ketun jätöksiä oli pitkin polun reunoja).

Kotimatkalla pysähdyttiin huoltsikalle, jossa oli myös pieni kotieläinpiha.

 

Pörheä kalkkuna.

Arkistojen aarteita

Ajattelin laittaa tänne blogiini muutaman vuoden takaisen videon vaskitsasta eli vaskikäärmeestä (Anguis fragilis), joka nimestään ja jalattomuudestaan huolimatta on lisko, ei käärme. Videota ei (ainakaan toistaiseksi ole) löytynyt, mutta löysin paljon valokuvia linnuista.

Kahdessa ylimmäisessä kuvassa on pikkuvarpunen Lahden satamassa.

 

 Tässä taas on punarinta Keski-Suomesta:

 Silkkiuikku poikasineen Vesijärvellä:

 Ja viimeisenä joukku punatulkkuja sahapukin päällä ruokailemassa. Valkoinen mötikkä kuvan oikeasa alareunassa on muovipussiin kääritty videokamera (en vielä tuolloin omistanut jalustaa ja muovipussi toimi sadetakkina).